keskiviikko, 3. syyskuu 2008

Tukiverkosto

Huomaa,että BB on alkanu. Kaikki mun energia menee sen katsomiseen ja sen jälkeen sulattelemiseen,että en oo ajatuksiani edes ehtinyt päivittää.

Oon mä kyllä käyny ihan aikuisten oikeesti töissäkin. Viikonloppusin tehny muutaman keikan,aika mukavaa vaihtelua ja tietäähän se lisää rahaakin jonkun verran.

Oon kuitenkin tässä ehtinyt myös tehdä jonkin verran ajatustyötäkin,mutta en sitä oo vaan saanu tulostettua pois päästä. Koitan nyt.

Miten onnellinen mä olenkaan: mulla on ihan mieletön tukiverkosto mun ympärillä. Mä en tiedä mitä mä tekisin ilman mun läheisiä ihmisiä.Mulla on ihan maailman mahtavin perhe. Kun erosin mun x-miehestä ja tuntu,että maailma kaatuu niskaan niin sillä hetkellä mulla oli yksi vain yksi henkilö joka ei huutanu,räyhänny vaan pysy mun tukena ja valo muhun uskoa. Mä olen hänelle siitä ikuisesti kiitollinen.  No, tilannehan nyt 3v jälkeen on siis normalisoitunut ja nykyään mua tukee muutkin. Ymmärrettävää tietenkin, että erotilanteessa kaikkien tunteet nousee pintaan, tulee huoli ja kiukku.Huoli rakkaimmasta, onhan sekin välittämistä,joskus se vain ilmenee eri muodoissa.Tänäänkin soitin äidille itkupuhelun ja kuinka ollakkaan: äiti sai taas elämän tuntumaan ihan okeilta. Mun äiti on ihana.

Mun mielestä ihmisellä pitää olla edes se YKSI ihminen johon voi luottaa. Joku joka on. Ei tarvitse nähdä joka pvä eikä edes joka kuukausi,mutta riittää tieto siitä, että hän on valmis auttamaan. Mä toivon,että mäkin voin olla jollekkin se joka saa olon tuntumaan hyvälle.

Kaikille yksinäisille tsemppiä, ottakaa vaikka muhun yhteyttä jos muita ei ole. Pidetään yhtä hanit!

 

perjantai, 29. elokuu 2008

Järkytys

Katsoin eilen silminnäkijän "hylätyt lapset". Olo on vieläkin hyvin järkyttynyt ja kuvia lapsista on vaikeaa unohtaa.

Ihminen on peto.

torstai, 28. elokuu 2008

Myötähäpeä

Mä olen kova häpeämään ihmisten puolesta. Mulle on ihan tuskaa katsoa esim. Idolsin karsintoja. Käsi säätimellä olen valmis vaihtamaan kanavaa kun finnisen teinin tai ylivanhan mummon suoritus ei ole ihan parhaimmasta päästä kauniisti sanottuna. Volumi nappulakin on kovassa käytössä. Musta on vaan niin kamalaa, että ihmiset ei sitten millään tunnista omia taitojaan tai tajua, että joutuu ihan naurun alaiseksi. Ja ne ihmiset saa jo mun kädet silmien eteen sekunnissa jotka huutaa naama punasena miten tuomarit ovat urpoja. KATTOSIVAT PEILIIN,prkle ja säästäsivät kanssa ihmiset kuolemasta häpeään!

Eilen olin ihan järkyttynyt. Katsoin illalla bbtä(tosin meillä on myös 24/7 mutta silti) ja kädet läpsyivät silmille niin,että läiske kuului. Ei jumankekka mitä jengiä! Siellä hinkit paljaana ja pehva vilkkuu. En tiiä kestääkö tota kattoa elävä Erkkikään sillä mullakin tekee tiukkaa. Hävettää. Hävettää toden teolla. Kyllä osaa olla urpoa jengiä.

p.s. Sokerina pohjalla oli vielä kaverin lähettämä video Johanna "tuksu" Tukiaisesta. Se päivä olikin sitten siinä.

maanantai, 25. elokuu 2008

HEI!

Rauha maassa. Saatiin asiat sovittua, nyt taas elämä maistuu ja linnut laulaa.

Mutta tuun kirjottelemaan myöhemmin. Nyt täytyy hoidella pojan asioita ja koittaa tavoitella ihmisiä. Miksi ihmiset ovat aina niin monen mutkan takana ja vaikeasti tavoiteltavissa?

 

perjantai, 22. elokuu 2008

Ihana kamala parisuhde

Mun parisuhde on kriisissä. Tai ainakin joka toinen pvä tuntuu sille. Onko tuttua?

Jotenkin vaan asiat ei välillä rullaa- ajatukset ei kohtaa. Toinen ei tajua, että kotona voi olla raskasta ( ja kuulkaa kaikki: Kyllä se voi!) ja toinen ei tajua, että työpäivän jälkeen voi olla väsynyt. Mä luulen, että tää on normaalia jokaisessa suhteessa jossa on lapsia. Mutta eipä se helpota,ei.

Kaikenlisäksi kummallakin ois vielä tähän päälle omia harrastuksia. Pitäs saada omaa aikaa ja yhteistä aikaa, aikamoinen missio.

Kiukutellaan ja haistatellaan eikä mitään ratkasua löydy. Anteeks pyynnöt ei tehoo ja väsymys painaa.

Myönnän, että oon usein kiukkunen kun mies tulee kotiin (silloin jos lapsilla ollu jotenkin levoton päivä). Enkä oikein työpäivän jälkeen haluis enää, että mies lähtis treeneihin, koska sitten mulla ois taas koko ilta yksin lasten kanssa. Ei toi lähipuisto nappaa koko ajan eikä kauheen kauas jaksa lähteä. OON ITSEKÄS, TIEDÄN! Mutta onko se ees vähän oikeutettua? Musta on siis ok jos mies menee treeneihin niin, että edellisenä päivänä ei oo ollu 21.00 asti pois,mutta jos mulla on peräkkäin pitkiä päiviä niin kyllä mä silloin toivoisin, että se toinenkin tulisi sitten mielummin kotiin ku treeneihin. Ja tästäkö se sota syttyy.

Miehet kai ajattelee eri tavalla. Mulle ei oo mikään maailman loppu jos jää jumppa miehen pyynnöstä välistä, mutta jos mä pyydän niin olen sitten aika moinen hitleri!Kotihirmu!Hullu!Tossun alle työntäjä!

.Olenko mä tehny nää lapset yksin? Vai olenko mä niiiiiin hirvee, että pitäs yksinhuoltajaksi ruveta?

Naiset, nyt vähän tukea!

 

  • Kävijöitä 14.7.2008 alkaen

    32568.jpg