Jotta mun viikoloppu ei nyt ihan niin täydellinen olisikaan niin mahtuhan siihen yksi aika mielenkiinoinenkin juttu nimeltä: Malmin päivystys. Yleensä vältän kun ruttoa näitä julkisia terveydenhuollonpalveluita, koska niissä saamani hoito ei ole järin kummoista ollut.  Eilen ei ollut vaihtoehtoja.

Olimme grillijuhlissa ystävien luona ja olo alkoi siellä huonontua. Korvakipua ja kurkkukipua. Perheessämme on ollut aika ärhäkkää angiinaa joten päätin mennä heti tutkittavaksi. Kellokin oli jo sen verran paljon, että ei ollut enää aikaa varailla yksityistä ja Malmi oli lähellä.

Mieheni ja lapseni veivät minut Malmille ja sinne jäin oman onneni nojaan. Täytyy kyllä myöntää,että taisi se pikkusen pelottaa, avunhuutoja ja poliiseja. Soitin kauhuissani äidilleni (kyllä äiti aina pelastaa) ja hän tuli kanssani istumaan ja ihmettelemään. Mulla on kyllä oikeasti ihan niin paras mutsi!

Pari tuntia siellä vierähti ennenkuin kuulin nimeni huudettavan hoonolla soomella. Todella, paikalla kaksi lääkäriä ja kummatkin ei ihan niin kotimaisia.

Lääkäri sitten tutki miten tutki ja ystävällisesti ohjasi laboratorioon nielunviljelyyn. Jäi hiukan epäselväksi vaivaako minua kuolemantauti vai olenko jotenkin ihan kondiksessa.

Onneksi (luojalle ylistys ja kiitos) hoitaja oli tuiki tavallinen suomalainen nainen joka jopa ymmärsi huoleni. Otti sitten hieman ylimääräisiä kokeita ja antoi tuomion: Virusperäinen tauti. Tässä tapauksessa luotin kyllä 100 prosenttisesti enemmän tähän paljon nähneeseen hoitajaan kun itämaanaapuri lääkäriimme, kaikella kunnioituksella kaikkia kohtaan.

Mutta onhan tuokin nyt koettu. Nostan todella hattua kaikille jotka jaksavat tuollaisessa paikassa työskennellä ja toivon luojan lykkyä ja hermoja niille, jotka siellä joutuvat asioimaan.