Minäpä lähden Pohjanmaalle. Kyllä, sinne.

Mä olen itse ihan paljasjalkainen Hesalais friidu ja ennen ku tapasin mieheni niin en ollut käynyt missään "perähikiällä" "jumalan selän takana". Nyt olen. Olen oppinut pitämään siitä.

Ensimmäinen kerta kun matkustimme mieheni kotipaikkakunnalle oli pienoinen järkytys. Auton ikkunasta katsellessani tunsin jo pienen hien pukkaavan pintaan, ei ketään missään, ei taloja ei ihmisiä. En edes tiennyt,että tällaisia paikkoja on olemassa. Perille päästyä totesin,että on onneksi edes yksi siwa ja sen edessä pari rollaattoria ja kelkkaa, täytyy täällä siis jonkun asua.

Mieheni pappa asuu siis Pohjanmaalla. Mieheni eräs sukulainen läheltä on turkistarhaaja. Hmm,mielenkiintoista. Vaadinkin päästä käymään tarhalla,koska haluan sen omin silmin nähdä. En tosin tiedä päästääkö mieheni minua sinne, etten vain riko sukulaisuhteita laukomalla jotain aktivistilauseita.

Kaikesta tästä olisin jäänyt paitsi jos en olisi miestäni tavannut. Ja hänen mielenkiintoista sukuaan.