No niin mussut ,selvisin puistosta ja aamusta. Tiedän, että olitte musta varmaan tosi huolissanne ja ajttelitte, että jos en selviä niin miten käy teidän mielenterveydenne kun ette voi enää lukea mun blogia?

Ei hätää,täällä olen taas ajatusteni kanssa.

Puistossa kulutin aikaani  ajattelemalla(!) ja katselemalla kun mamman kullanuput repii toisiltaan hiukset päästä.

Oltiin kyläilemässä 2 tuttavaperheemme luona. Toisessa perheessä on 2 lasta. Poikia 3 v ja 7 kk. Oli poikien ruokahetki. Tämä superäiti kaivoi pakastimesta valmiiksi itsetehdyt soseet pienelle ja isompikin sai terveysruokaa. Samalla tämä äiti imettää, kaitsee lapsiaan ja on pyöräyttänyt vierailla kunnon eväät! Ei voi kun kadehtia ja tuntea alemmuutta pilttipurkkien keskellä. Itse en lukeudu tuohon kastiin( vaikka ehkä haluaisinkin). Omat taitoni riittävät banaanin murskaamiseen ja senkin saa helpoiten purkista. Saatika että osaisin leipoa! En kehtaisi tarjota vierailleni vatsanväänteitä leipomillani herkuilla.

Toisessa perheessä asuu nainen ja mies. Kahdestaan. Tämä 200 neliöinen talo tiptop siisti ja kunnossa, kotona tuoksuu pulla ja emäntä kulkee essu päällä ja esittelee kotiaan. Löytyy mm. emännän huone jossa korjaa miehensä vaatteita, toisena "työhuoneenaan" nainen esittelee kodinhoitohuoneen. Ja kyllä, tämä nainen on myös älykäs, kaunis ja menestyvä työelämässä.

T. Hieman kateellinen ei- essuemäntä