Ajateltiin mieheni kanssa tehdä jotain hyvää ja koittaa omalta osaltamme pelastaa maailmaa(joo tiiän,kuulostaa aika kornilta)ja otettiin muutama kuukausi sitten erään järjestön kautta kummityttö Perusta.

Saatiin tytöstä esittelykortti ja siinä iloinen tyttö hymyili ja kertoi itsestään,syntymäpäivätkin tytöllä oli tulossa.No minähän tietysti innostuin,että lähetänpä ihanalle kummitytöllemme Peruun paketin.Ostin kaikki ihanat hömpötykset tytölle ja ajattelin miten iloiseksi hän varmasti tulee(rutiköyhiä kun ovat).

Laitoin paketin postiin ja ajattelin hymyssä suin kuinka tyttö ihastellen pakettinsa avaa.Järjestössä sanottiin että kummilapset vastaavat aina kirjeisiin ja pakketteihin,näin tietäisin niiden menneen perille.

Ja kuinkas ollakkaan,kuukaudet vierivät ja mitään ei kuulu.Odottelin joka päivä ihanalta kummitytöltämme kirjettä.Kyttäsin postimiestä,mutta ei.Mikään ei auttanut.

Otin järjestöön yhteyttä,kyselin että mitä ihmettä.Lupasivat tiedustella miksi kummityttöni ei vastaa.Kuukausi kului siinäkin hommassa.Monen painostavan sähköpostin jälkeen sain eilen vastauksen:paketti pöllitty,kummityttö muuttanut opiskelemaan(en halua olla töykeä mutta miten rutiköyhä muuttaa opiskelemaan)?Muuttoakaan en varmasti olisi ikinä saanut selville jos en olisi kysellyt pakettini perään,olisin vain tyytyväisesti rahoittanut jotain olematonta.Että näin.

Sen kerran kun haluaa tehdä jotain hyvää niin se pissiikin suoraan silmään,kyllä sieppaa.Olen siis tuhlannut aikaani ja rahaani johonkin olemattomaan(olen ihan varma ettei mitään kummityttöä ole ollutkaan).Lopputuloksena menetetty usko kummityttöihin ja maailman pelastamiseen.