Mä olen kotona. Pala syndäntä jäi kuitenkin Afrikkaan eräälle tietylle pienelle tytölle joka sulatti heti mun sydämen. Taisi nuoli osua myös mieheni isoon sydämeen.Oli niin mahtava reissu, että ei sitä voi edes sanoin kuvailla.

Mutta arvatkaapa näytänkö siltä, että olisin viettänyt viikon keskellä kuuminta ja mustinta Afrikkaa? Ehei, mä näytän edelleenkin ihan siskonmakkaralta. Vaikka kuinka uhmasin aurinkoa enkä laittanut edes rasvaa niin ei. Ei siis mitään. No on mulla kuitenkin kultaiset muistot vaikka ulospäin ei näykkään mitään.

Mä olen ihan poikki. Meillä ei mieheni kanssa ollut todellakaan mikään lepoloma. Joka aamu viimeistään kahdeksalta ylös vaikka kuinka vannottiin että ennen 12 ei nousta. En käynyt edes kertaakaan uimassa. Kävin sentään salilla jokusemassa 10 min ja polkemassa toiset 10 min, eihän lomalla niin tarvitse rehkiä?

Nähtiin paljon ja nautittiin toisitamme, vaikka nukuttiinkin kummatkin tiukasti omien moskiittoverkkojemme alla.

Mutta murut, olen lomani jäljiltä niin poikki, että painun sohvalle ennenkuin kiukutteleva 1- vuotiaani herää. 4- vuotias säälii edes vähän väsynyttä äitiä ja kiusaa ainoastaan siskoaan, äiti saa olla tänään rauhassa.