Hei ja hoi!

Enpäs ole muutamaan kuukauteen jaksanut tätä blogiani päivitellä (oikeasti mulla ei ole muuta elämää välillä koti-puisto joten kirjottamisen aiheet välillä vähän vähissä). Mutta jospa mulle alkais tapahtumaankin jotain (paistaahan se aurinko risukasaankin ja muita latteuksia).

No anyway,tässä välissä olen ehtinyt tehdä reissun Espanjaan kahden lapsen,appiukon,anopin ja mieheni kanssa.Pelottava yhtälö vai mitä? Ja kaiken kukkuraksi jaoin hotellihuoneen kahden lapsen,appiukon,anopin ja jopa mieheni kanssa. Selvisin kunnialla. Ja lapsetkin ovat vielä hengissä. Eikä muutkaan ole joutuneet paria diapamia pitemmälle. No niin, reissu siis meni loistavasti joten kaadaan ja kumoan kaikki epäilykset etteikö lasten kanssa voisi matkustaa! Ja nämä äidin nuput ovat siis 11kk ja 4v. Mutta matkan jälkeen kyllä voin sen todeta että annan nuppujen vielä kasvaa ennenkuin lähden heidän ja mieheni kanssa neljästään lomalle! Kyllä siinä olisi parisuhde rikki ja poikki ennenkun jalat koskettaa kotimaata. Saimme mieheni kanssa olla illat kahdestaan ja aamulla nukkua viittä pidempään.Eli siis ns.käyttää hyväksemme isovanhempien syyllistämistä" kyllä teidän nyt täytyy hoita kun kerrankin saatte".

Lentokoneessa törmäsin sitten taas näihin lasten vihaajiin ja oman navan tuijottajiin. Mitä helkattia lähtevät mihinkään jos eivät ääntä kestä? Jo Suomen kentällä törmäsin pariskuntaan jotka huomasivat karavaanimme saapuvan alkoivat supattaa keskenään tyyliin: nuo sitten huutavat koko matkan. He kyllä saivat vihaiset äidinkatseet niskaansa ehkäpä pari sanaakin olisi saaneet ellei tyynempi osapuoli olisi minua rauhoitellut.

Mutta miten kävikään? Meidänpä pienet piltit nukkuivat koko matkan. Siitäpäs saivat ,lasten vihaajat. Toivottavasti he saivat kotiinviemisiksi kamalan turistiripulin.